Mietintä tauko tehnyt täällä hyvää. Pieni aikalisä, niin alkaahan asiat loksahtelemaan paikoilleen. Yleensähän se meneekin niin kuin lopettaa stressaamisen ja antaa asioiden vähän aikaa muhia. Alkaa ne jotenkin kummasti selkiytymään. Kuulostaako tutulta?
Joten täällä taas ollaan sorvin äärellä. Tämän tauon aikana huomasin, että kaipaan tätä kirjoittelua ja kuvien jakoa vaikka vain omaksi iloksi. Tästä on vain muodostunut osa arkea josta ei osaakkaan täysin luopua. Koittakaa siis kestää ja antakaa anteeksi tämä eipäs, juupastelu ;)